Las Palmas

Las Palmasissa
16.9.-15.11.2016

Kiinnityimme toiveikkaina Palmasin receptionin laituriin.  Nyt meillä olisi  riittävästi aikaa käydä vene ja järjestelmät vielä kerran läpi ennen Karibialle lähtöä. Teettää bimini ja muuta tarpeellista. Ensimmäinen epäilyksen siemen tuli, kun meille ilmoitettiin, että saisimme laituripaikan vain syyskuun loppuun. Lokakuulle annettaisiin paikkoja vasta lokakuussa.  Tervetuloa kyselemään sitten syyskuun lopussa.
ARC:n aikataulut olivat Cap Verden kautta, lähtö 8.11. ja suoraan St Lucialle lähtö 22.11. Me olimme sovittaneet lähtömme 15.11.

Saimme paikan R-(16)laiturista.   Samasta, jossa olimme ARC:n aikana 9 vuotta sitten.  Vastaanotto oli lämmin ja suomenkielinen.  S/Y Iriksen Jonna ja Timo ottivat köydet vastaan. Tulisimme vielä tapaamaan monia muita Palmasissa veneissään asuvia suomalaisia.

Pari viikkoa ennen purjehdukselle lähtöä olin käynyt silmälääkärissä ja diagnoosi oli kaihi, joka olisi hyvä hoitaa pois.  Sain toimenpiteelle palvelusetelin ja sovin operaation ajankohdaksi 13.10. Olisimme siis veneeltä pois pari viikkoa. Vähitellen selvisi, että meidän oli varmistettava turvallinen venepaikka  poissaolon ajaksi. Hyviä vaihtoehtoja ei ollut monta. Puerto Mogan, ankkuriin / poijuun sataman edustalle tai ylös telakalle. Puerto Mogan ei vastannut tiedusteluumme, poijupaikkoja ei ollut vapaana ja ankkuriin emme halunneet venettä jättää.  Saimme sopivan tarjouksen Roll Nauticilta, joka nyt hallinnoi Varaderon telakkaa. Koska vene oli kuitenkin otettava ylös maalausta varten oli telakointivaihtoehto sopivin. Ennen lähtöä kotisatamasta ja matkan  varrella oli to do-listaan kertynyt tehtäviä, jotka nyt oli saatava työn alle.
Ohessa muutamia hommia:

• jollan paikkaus
• merivesipumppu pentriin
• bimini
• epirb (hankittiin Suomesta)
• dan buoy
• "yövalo" aurinkopaneeliin
• potkurin sinkit (hankittiin Turusta)
• moottorin varaletkut
• genoan halssikulman korjaus

Satamasta löytyy viisi itsepalvelupesukonetta.  Viimeksi oli pyykätty Madeiralla, joten pestävää oli kertynyt.  Edellisellä Kanarian purjehduksella olimme käyttäneet pesulaplvelua.  Merellä huomasimme, että osa pestäväksi jätetyistä vaatteista  ei palautunut.

Satamassa asustaa saksalainen Rene-niminen kaveri, joka hankkii ainakin osan elannostaan vuokraamalla jo parhaat päivänsä nähneitä autoja parikymppiä päivä. Palveluun kuuluvat myös lentokenttäkuljetukset.   Jonna oli sopinut auton vuokrauksesta ja lähdime tutkimaan Al Campon ja Lidlin provianttitarjontaa.

Puhelimen kameralla kuvaaminen on
helppo tapa suorittaa vertailuja myö-
hemmin isoja määriä hankittaessa.

Palmasin paras sauna lienee Club Varaderossa.  Mekin päätimme liittyä klubin jäseniksi viikon ajaksi.  Saunan ja uima-altaan lisäksi klubilla tarjoillaan sataman edullisin saunaolut ja nettikin toimii hyvin.

Club Varaderon katolla on uima-allas

Veneen nostopäiväksi oli sovittu la 3.10. klo 8:30.  Aikataulu piti minuutilleen.

painepesun jäljiltä pohja oli melkein valmis maalattavaksi

Sangria maistui saunan jlkeen

Pyörille löytyi taas käyttöä. Purjekuljetuksen lisäksi oli nopeampi pyöräillä satamatoimistoon laituripaikkaa tiedustelemaan.  Lopulta pyörät otettiin matkatavarana lentokoneeseen.

Superkuu nosti vuoroveden tosi korkealle ja uimarannalle syntyi pieni kraaterijärvi.

biminikaaret soviteltu

Loppusilaus biminille

Biminin terästyöt tehtiin ennen telakointia ja ompelutyöt vasta kun vene oli jälleen vedessä.

Iiriksen Jonna ja Timo piipahtivat sangrialla ennen ruokailua.

Keulapotkurin siivekkeiden irroitus

Aina oppii jotain lisää.  Laiturista telakalle lähdettäessä oli keulapotkuri ollut tosi tehoton.  Meillä on potkurissa kahdet siivekkeet potkurin molemmin puolin. Ne oli myrkkymaalattu aina vain ulkopuolelta, eikä tästä ollut ilmennyt haittaa Itämeren vähäsuolaisessa vedessä.  Nyt kun vene oli ollut vaativammissa olosuhteissa, olivat keulapotkurin siivekkeiden sisäpuolet täynnä näkkiä ja sen vuoksi tehottomat. Nyt irrotettiin keulapotkurin siivekkeet ja vaihdettiin potkureiden sinkit.

Vene ehdittiin myrkkymaalata ennen silmäleikkaukseen lähtöä.

Lähtöaamu Suomeen koitti 7.10. Renen kanssa oli sovittu kuljetus kentälle klo 05:00.  Hän oli sovitusti telakan portilla ja olimme hyvissä ajoin kentällä.  Pyörät menivät matkatavarana koneeseen ilman lisäkuluja.

Lämpötilaero Palmasin ja Seutulan välillä oli 30 astetta.

  

Parin viikon rupeama kotona oli kiireinen. Ystäviä ja sukulaisia tavattiin, Erikaa useammankin kerran. Marineasta hankittiin uusi Epirb, selviteltiin plotterin sateenkaarikarttoja ja ostettiin vielä kartta Karibialle.  Siinä tuli mukana koko E-Amerikka.  

Käytiin Turussa vanhainkotivisiitillä ja samalla hankittiin sinkit potkureihin. Kävimme mm. myös tulevan Atlantingastin Jokke Mäenpään luona.  Leikkauskin meni hyvin, koska näkö parani.  Jälkitarkastus tultaisiin suorittamaan Las Palmasissa. 

Pari viikkoa kotona kului nopeasti ja 21.10. olimme taas Palmasissa, jossa Rene oli meitä vastassa kentällä. Iiris oli mennyt takaisin veteen ja siirtynyt Tenerifalle.

Veneen vahaus jätettiin paluun jälkeen kun työtelinekin oli käytössä. Takaisin veteen vene meni 26.10. Telakointiajaksi tuli 22 vrk, josta pari viikkoa meni Suomessa.

Ankkuriin vai marinaan.  Sitä olimme käyneet kyselemässä toimistosta  päivittäin.  Saimme kuitenkin laituripaikan vielä neljäksi päiväksi.  Jatkoa piti käydä kyselemässä päivää ennen kuluvan jakson päättymistä.

Lokakuu vaihtui marraskuuksi ja samalla vaihtui laituripaikka ankkuripaikaksi, melkein.  Ankkuria oli käytety edellisen kerran Porto Santossa,  ja järjestelmän testaaminen oli unohtunut. Kun ankkuri piti laskea, niin tuttua kettingin kolinaa ei kuulunutkaan.  Etsin vikaa ensin kaikkialta muualta, mutta en itse säätimestä, josta vika lopulta löytyi. Säätimen ja vinssin välinen johto oli syöpynyt poikki. Kaikki muut johdot oli jo käyty läpi.  Onneksi oli varakatkaisin, joka oli tarkoitettu ohjauspylvääseen asennettavaksi.  Aikaa oli kulunut kuitenkin niin paljon, että olimme siirtyneet Muelle Santa Catalinaan suurten veneiden laituriin.  VHF-puhelulla saimme luvan jäädä sinne seuraavaksi yöksi.

kaikki johdot käytiin läpi

Aulin lapsuudenystävä Riitta Savonlinnan ajalta oli tullut siskonsa ja puolisoittensa kanssa Palmasiin pariksi viikoksi meitä tapaamaan ja syksyä pakoon.  Meillä oli iltamenoja tiedossa riittävästi.

Seuraava iso rupeama oli veneen bunkraus.  Karibialta on vaikea saada haluamiaan ruokia ja hintataso ylittää reilusti sen mihin on Kanarialla tottunut. Veneeseen kannattaa ostaa niin paljon kuin sinne mahtuu.  Olimme vuokranneet Reneltä auton Lidlin ja Al Campon käyntiä varten. Auto, joka tuskin olisi päässyt katsastuksesta läpi Suomessa,  oli aivan täynnä tavaraa.  Tuoremehu mm. tulisi riittämään maaliskuulle ja tonnikalasta tulisi yksi suosikeista.  Corned Beefia emme aikaisemman kokemuksen perusteella kelpuuttaneet.

Bunkraus osui ajankohtaan, jolloin olimme ankkurissa.  Jollalla oli tehtävä kolme käyntiä satamassa autoa tyhjentämässä.

säilytyspaikat kuvattiin ja kirjattiin karttapiirrokseen

Logo 2015

Logo 2006

Koska edellinen logo oli säilynyt hyvin, päätimme jättää tästäkin käynnistä merkinnän.

Aallonmurtajalta löytyi kissafani, joka pari kertaa viikossa kävi ruokkimassa "kesäkissat"

Ruokailun lomassa saimme joskus kuulla paikallista musiikkia.

Ravintola  Hermanos Rodriques

ARC Cap Verde lähti 8.11. Kävimme vähän fiilistelemässä.

Telakalle tuli ruotsalaisvene, jonka kölin kiinnityksessä oli ilmeisesti hieman puutteita.

Elettiin lähtöviikkoa. Aika  Palmasissa oli kulunut nopeasti, pari kuukautta, siitä kaksi viikkoa Suomessa.  Kävimme melkein päivittäin tiedustelemassa laituripaikkaa ja saimme paikan kolmeksi päiväksi taas R-laiturista.
 Saimme vielä vieraita.  Oululaiset Anna-Liisa ja Heino, jotka olimme tavanneet joka kerta Palmasin käynnillämme, tulivat Adelanten Timon kanssa juttusille.

  Olimme muuten valmiit merelle, mutta tuoremuona hankittaisiin lauantaina lähtöä edeltävänä päivänä.  Atlantingastimme Joken tulopäiväksi oli vahvistunut torstai 12.10.  Jokke oli juuri asettunut taloksi ja olimme tervetulokahvilla, kun marinerot tulivat ilmoittamaan, että laiturielämä on tällä erää loppu.  ARC-vene oli juuri saapunut.  Siirryimme taas ankkuriin ja Jokkekin sai pehmeän sopeutumisen keinuvaan elämään.

Lähtöaamu valkeni aurinkoisena, mutta tuuli oli väärästä suunnasta, etelästä 14 kt  vielä puolenpäivn jälkeen.  Päätimme odottaa tuulen kääntymistä.  Hyvää kannattaa odottaa. Klo 16:00 tuuli oli kääntynyt suuntaan NE, mutta heikennyt samalla, joten ainakin ensimmäiset pari tuntia olisivat moottorointia.
Saimme laituripaikan tunniksi veden tankkausta ja roskien vientiä varten.
Klo 17:40 lähdimme kohti Cap Verdeä, joka oli meille kaikille uusi kohde 868 mpk:n päässä.

Madeira/Quinta do Lorde -Las Palmas

Madeiralla 

9.-14.9.

Ensimmäinen käynti Quinta do Lordessa oli 2006 syksyllä.  Marina oli juuri saanut laiturit, mutta muuta siellä ei oikein ollutkaan.  Edellinen käynti oli 2013 marraskuussa purjelaivasäätiön S/Y Vahinella.  Parisen viikkoa käyntimme jälkeen osui satamaan kova myrsky, joka rikkoi laitureita ym.  Aallot olivat lyöneet aallonmurtajan yli ja allonmurtajassa kiinni ollut laituri hajosi.

Marina oli kokenut kovia.  Osa laitureista puuttui edelleen, ehkä puolet kapasiteetista oli käytössä.

Aulin edellisestä käynnistä oli kulunut yhdeksän vuotta ja suurin hämmästys oli rakennuskannassa tapahtunut muutos. Alueelle oli rakennettu pari hotellia, uima-altaita, kirkko ja suuri resort.  Jokin oli mennyt pieleen, sillä vain hotelleissa oli asiakkaita.  Koko muu  hieno rakennuskanta oli tyhjänä.

Marinan palvelut toimivat hyvin.  Suihku- ja wc-tilat olivat hienot, vaikkakin kaikesta näkyi, että tiukkaa oli taloudessa.  Yhdeksän vuotta sitten marinalla oli autokuljetus Machicoon supermarkettiin ja vielä noutokuljetus takaisin satamaan.Tätä palvelua ei enää ollut.  Tilalle oli tarjolla bussiaikataulut.

  Marinasta löytyy itsepalvelupesula, pienehkö kauppa, ja sukellusretkitarjontaa mm.  Majakkarakennuksessa on hyvä baari ja veneilijöille yhä tärkeämpi WIFI-yhteys.

Suuremmat ostokset täytyy tehdä Machicossa, josta löytyy uusi supermarket.  Kävimme myös lähempänä sijaitsevassa Canicalissa, mutta sieltä ei löytynyt muuta ostettavaa kuin kahvit kuppilassa.

Perjantai 11.9. oli Funchal-päivä.  Odottelimme bussia, kun resortin pikkubussi pysähtyi ja tarjosi kyytiä, tilaa kun oli hotellivieraiden joukossa.  Olisimme saaneet myös paluukyydin, mutta halusimme matkustaa paikallisbussilla ja näin nähdä enemmän. Funchalissa ei näyttänyt mikään muuttuneen. Satamaan oli rakennettu uusia laitureita, mutta ne odottivat vielä käyttäjiään.

Saaren itäosasta Baia D' Abrasta löytyy todellinen "hideaway".

Tyhjät rakennukset

Uima-altaat on porrastettu kolmeen tasoon

Upeat puitteet

Madeira-Las Palmas
14.-16.9.
288 mpk

Purjehdus Palmasiin sujui ilman enempiä murheita. Auli oli vannottanut herättämään, mikäli valaita tai muita meren eläviä osuus kohdalle.  No unohtui ja herättämättä jäi, kun katselin valaan hyppelyä.

Valaan molskahdus

Valaan "molskahduksesta" kantautuva ääni on todella voimakas vielä mailinkin päähän.

Navtex varoittelee Sierra Leonen latitudilla (N9) kehittyvästä Gale 9 myrästä, joka voi kehittyä trooppiseksi hurrikaaniksi F12 suunta VRB.  Ei ollut siitä murhetta.
Palmasiin saavuttiin ke 16.9. klo 15:00, loki 288 mpk.

Delfiinejäkin näkyi välillä

Leixoe (Porto) - Porto Santo

Maanantai 24.8.

Leixoe-Figueira Da Foz

68 mpk

”Pitkä” legi, aikainen herääminen. Tarkoitus oli lähteä heti aamupalan jälkeen, mutta sataman toimisto aukesi vasta klo 9:00. Ei se toimisto niinkään meitä pidätellyt, vaan korttiavaimista annettu 20 € pantti.

Aikaisin liikkeellä olevien kalastajien lisäksi vastaan satama-altaassa tuli myös yksinäinen purjehtija. Viime päivien tuulien jäljiltä olevat mainingit keinuttelevat mukavasti kevyessä tuulessa.

Tavan mukaan tuuli voimistuu iltapäivällä ja lokikin näyttää jo seitsemää solmua välillä.

Tämän rannikkopurjehduksen mukava puoli on se, että aina on syötäväksi tuoretta salaattia.

Lidliä etsimässä

Saapumisesta Figueira da Foziin purjehdusohjeet varoittavat swellistä ja kovan NW-tuulen yhdistelmästä. Nyt ei kuitenkaan ollut niistä haittaa, vaikka jokisuistot ovat aina hieman ongelmallisia.

Saapuminen laituriin oli kuin olisi tullut merikarhusatamaan. Heti oli naapuri ottamassa köysiä vastaan. Saimme vielä WIFI-verkon salasanan ja katsoimme päivän tv-uutiset.

Tiistai 25.8.

Myöhästymisestä on tullut tapa, johtunee eläköitymisestä. Tällä kertaa reception oli mennyt kiinni 7 min. aikaisemmin. Eilinen avulias laiturinaapuri oli kertonut ”hugesta” Lidlistä, joka on vain 15-20 min. kävelyn päässä. Sinne siis lähdimme upean rantakadun kauppahallin kautta.

Ei ollut naapurin minuutit ihan kohdallaan, aikaa kului 40 minuuttia + yksi cafe con leche.

Päivällinen sittloodassa ja tällä kertaa veneen suihkun kautta nukkumaan.

Keskiviikko 26.8.

Figueira da Foz - Nazare

38 mpk

Aamupalan jälkeen tankkaamaan ja merelle, josta Portugalin rannikolla tyypillinen aamusumu oli jo hälvennyt. Päivä kului kevyeen vastatuuleen moottorilla ajaen. Kiinnytyimme Nazaren vanhaan vierassatamaan. Figueira da Fozista tuttu kaveri oli taas köysiä vastaanottamassa. Nazaren NE-kulmaan oli tullut uusi satama, johon yrittivät meitä houkutella. Tila veneelle oli niin ahdas, ettei se meille kelvannut.

Vanha kunnon britti, Mike, joka aikaisemmin hoiti satamakapteenin virkaa oli jo eläköitynyt, mutta asusteli vielä lähistöllä. Uusi kapu otti meidät kuitenkin kätellen vastaan.

Illalla lähdimme kaupungille katsomaan, onko mikään muuttunut sitten vuoden 2006. Rantakadun varteen oli tullut paljon uusia rakennuksia ja baareja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, loma-aika menossa. Tarkoitus oli mennä kabiinilla yläkaupunkiin, mutta aikataulut eivät sopineet ja ylhäällä olisi jo ollut pimeää.

Kapeilla 1-3m kujilla kuljeksi kauppiaita Afrikasta ja monia mustiin pukeutuneita paikallisia mummoja oli myymässä kuivattuja hedelmiä. Vaikka olimme syöneet veneellä saatiin meidät houkutelluksi sardiinilautasten ääreen. ”Ravintola” sijaitsi 3m leveällä kujalla, jossa asukkaat kulkivat pöytien lomitse koteihinsa. Hauska kokemus.

Nazaren rantaraitti

Veneelle menimme bussilla, jossa ei ollut muita asiakkaita kuin me.

Sataman rantabaari oli jo sulkenut ovensa, mutta pöydistä kuului iloinen puheensorina. Paikalla olivat brittituttumme ja tanskalainen Albin ballad-kaveri, joka oli menossa Välimerelle. Brittipariskunta oli menossa Karibialle, mutta kaipasi muutoksia veneeseensä ja päätti teettää ne Nazaressa. Talvi kuluisi Algarven rannikolla.

Ilma on lämmennyt. Veneessä ei tarvitse lämppäria, eikä fleeceä.

Nazaressa oli 19.11.2011 koettu 30-metrinen aalto, jonka saivat aikaan merenpohjan erikoinen syvyys- ja kalliomuodostelma. Aiheesta löytyy youtube-video.

Tutustumisenarvoinen linkki

Nazaresta löytyi suomalainen Swan 44 parkista

Nazaren kalapaatteja

Torstai 27.8.

Nazare-Peniche

24mpk

Lyhyt matka, ei kiirettä. Aamupalan jälkeen rantabaarin verkkoon hoitamaan pankkiasioita.

Puolenpäivän jälkeen merelle. Taas edessä moottoripäivä, ei riittävästi tuulta. Penichen satama oli kokenut muodonmuutoksen. Kalastajien poijut olivat hävinneet ja kalastajaveneet siirtyneet tukeviin laitureihin. Nyt olisi tilaa ankkuroida aallonmurtajan suojaan.

Kiinnityimme kyljittäin laituriin ja parin minuutin kuluttua oli viranomainen kolkuttamassa. Paperit kuntoon ja sitten kaupungille.

Kanavasillan toiselle puolelle oli rakenettu uusia rakennuksia kiinalaiskauppoineen ja supermarketteineen. Satamasta ei löytynyt nettiä, joten menimme Java Houseen olusille netteilemään.

Penichen linna

Perjantai 28.8.

Peniche-Cascais

46mpk

Totutut aamutoimet. Aamupala ja avainpanttien palautus. Aallonmurtajan suulla oli melkein ruuhkaa, kun pienet kalapaatit lähtivät tyyneelle merelle kokemaan pyydyksiään. Taas kului polttoainetta.

Kaukana Atlantilla näkyi laajoja sumurintamia, joista Navtex oli varoittanut eilen. Sumu ei häirinnyt meidän matkantekoamme.

Nyt kun oli tyyntä, niin peräkannella suihkuttelu sujui ilman ongelmia. Toisinaan on ollut vaikeuksia, kun toisella kädellä on tarvinnut välillä pitää kiinni veneestä.

Vähitellen tuulikin heräili, mutta liian myöhään. Muutaman mailin saimme nauttia vauhdikkaasta menosta.

Kello 18:50 ankkuri laskettiin Cascain edustan hiekkaan. Ilta kului sittloodassa istuskellen ja kuutamoa ihastellen. Hiljaisuuden rikkoi välillä kovaääninen rannalta kantautuva konsertti .

Lauantai 29.8.

Kauppareissulla osuimme autoparaatiin

Aamulla oli vuorossa jollaprojekti. Mukana olevaa isompaa (reunalla voi seistä huoletta ilman,että jolla keikkaa) jollaa olimme käyttäneet viimeksi 2007 Karibialla. Moottori oli huollettu kesäkuussa, mutta polttoaine oli jäänyt ostamatta. Keulakannella jollan pumppaaminen osoittautui hankalaksi keväällä asennetun doradoventtiilin vuoksi.

Kaupassa oli kuitenkin käytävä ja niin meloimme polttoaineasemalle tankkaamaan.

Matkalla kauppaan osui kohdalle vanhojen autojen paraati. Autoja oli nelisenkymmentä viime vuosisadan alkupuolelta lähtien.

Ostokset tehtiin jättimäisessä Jumbo-marketissa. Todella hyvä paikka proviantin hankkimiseen Portugalin edullisilla hinnoilla.

Jollalle palattaessa huomattiin, että vuorovedet oli jäänyt huomioimatta. Jolla makasi nätisti kivien päällä laiturin suojassa.

Marina Cascais

Sunnuntai 30.8.

Taisi olla lomakauden viimeinen viikonloppu menossa ainakin
 volyymeista päätellen.

Cascais-Sines

54 mpk

Ankkuri ylös jo klo 7:30. Taas tyynelle merelle moottoriajelulle. Aikaisemmin olimme ajatelleet mennä Sesimbran kautta, mutta päätimme kuitenkin mennä suoraan Sinekseen.

Vastaan tuli kymmenkunta portugalilaista purjevenettä ilmeisesti lomapurjehdukselta palaamassa.

Päivän menu oli tonnikala. Kala sinänsä ei ollut harvinaisuus, vaan sen hinta, joka oli 13,45/kg. Harmi, ettei meillä ole pakastinta.

Sineksen rantaa

Sineksen laituriin kiinnityimme klo 17:45. Tässäkin satamassa oli paljon tilaa. Hyvät suihkut ja palvelut.

Maanantai 31.8.

Auli totesi nyt olevan kesän viimenen päivä. Niin se varmaan Suomessa onkin, mutta meillä kesä sen kun jatkuu.

Sineksestä on hyviä ja huonoja muistoja. Viimeksi täällä käydessämme sairastuin salmonellaan, ja viikko kului Portimaon sairaalassa letkuissa. Tällä kerrtaa osasimme varoa mitä ja missä syömme.

Sineksen satama

Tiistai 1.9.

Päivä kului valmistautumisessa Atlantille. Käytiin hankkimassa proviantit, suihkussa, ja maksoimme itsemme ulos Sineksestä, 23€/vrk. Myös vene sai pesun. Vanha läppäri oli tullut tiensä pääähän. Aikani tapeltuani sen kanssa päätin, että huollon kautta joutanee museoon.

Olimme taas tehneet muutoksen reittisuunnitelmaan. Tarkoitus oli ollut lähteä Porto Santoon Lagosista. Pienen laskuharjoituksen jälkeen totesimme, että säästämme 60€/yö ja matka Porto Santoon pitenee vain 20mpk, jos lähdemme Sinesistä. Siis lähdimme Sinesistä Porto Santoon.

2.9-6.9.

Sines-Porto Santo

470 mpk

Sääennuste 

Tämän purjehduksen toistaiseksi pisin osuus edessä 470 mpk. Sääennuste kertoi ainakin alkuun sopivia tuulia.

Mukavat tuulet alkumatkasta

Sitten vähän paskempaa

Poimintoja lokikirjasta:

keskiviikko 2.9.

• 11:40 suunta 235, W-NW 7m/s nopeus 7,8s
• 17:50 nähty 2 laivaa ja AIS:ssa useampiakin, aallot ja mainingit sekavia
• 19:45 rahtilaiva tulossa pohjoisesta, R kysyi kummalta puolelta aikoo ohittaa,
• tuuli WNW 12-14m/s, vähempikin riittäisi, nopeus 8,4s purjeita pienennetty 
• 22:05 vastaan tulossa purjevene 0,5mpk päässä, ei näy AIS:sissa. Meren kuohuissa plankton kimaltelee upeasti, Kuu noussut perän takaa ja horisontti erottuu joka puolella
• 22:45 tuuli tasaantunut, keskituuli on 10m/s

torstai 3.9.

• 00:20, hiljaista on merellä, AIS:issa näkyy enää yksi laiva, tultu 83mpk
• 05:40, tuuli WNW 11-13m/s, ennuste 19-20kts ja puuskat 27-28kts, purjeet reivattu pieniksi

• 

  Lisää kaasua

  11:40, tultu 152mpk/vrk, harmaa päivä, meri koboltin sininen +23C ja 2-3 astetta lämpimämpi kuin Sineksessä, perille 323mpk. Reijo puki sadevaatteet päälle ja haki ankkuriboksista uuden kaasupullon. Miksi kaasu aina loppuu kesken ruuanlaiton? Aamukahvit vasta 11:50.
• 19:40 tuuli kääntynyt pohjoiseen 8-9m/s. Porto Santoon 276mpk ja tultu 203mpk. Leppoisaa menoa 5,5-7s
• 21:00 AISissa alus ”ankkurissa”,  vettä alla 3000m, melkoiset viritykset. Taitaa olla tavallinen kalastusalus

perjantai 4.9.

• 03:45 tuuli heikentynyt, purjeet hakkaavat välillä, tultu 252mpk, nopeus 4,5s
• 09:50 kone päälle avustamaan, taitaa mennä neljäskin yö merellä
• 15:30 laitettiin koneeseen hieman lisää kieroksia, jäljellä 178mpk, ollaan perillä su-aamuna 03:00
• 18:00 puominpään korjausta vasaralla, pihdeillä ja w40, Airmailin säätiedot ennustavat ukkosia vähän kaikille merialueille, me olemme jo Madeiran alueella Sw'ly 3-4, at times 5. Thunderly showers, vastaista siis tulossa.
• 19:00 iso pois, ei juuri apua ja tumma pilvitaivas lähestyy
• 20:40 R paistanut lettuja, tällä kertaa veneestä löytyi myös vehnäjauhoja
• 21:35 kone seis ja alettiin purjehtia sivutuulessa, tuuli kääntynyt kaakkoon.

lauantai 5.9.

• 01:30 tuuli SE 14-16 kt purjeita pienennetty, jotta yöllä nopeus pysyttelisi 6-7 solmun välillä
• 03:00 perille 116mpk, tuuli kääntynyt vastaisemmaksi ja ripottelee vähän. Plotterissamme, jossa on kosketusnäyttö on outo ominaisuus. Sadepisara lukitsee näytön ja se on kuivattava jatkoa varten. Ei paljon haittaa, mutta joskus harmittaa.
• 04:30 alkoi sataa ja tuulla. Rintaman saapuessa tuuli haki suuntaansa ja teki purjehduksen hankalaksi. Kaikkein vähiten toivoin luovia kaatosateessa yli 10 m/s tuulessa. Sitä nyt kuitenkin tuli. Onneksi rintamat tulevat ja menevät.
  Plotterin kiinnitys pedestaaliin oli hankala. Sopivaa ”laatikkoa” ei ollut saatavissa, joten pedestaalin kädensijaan hankittiin ScanTrust-kiinnike, joka kääntyy 360 astetta joka suuntaan. Aluksi kiinnitys tuntui harmilliselta, mutta nyt myöhemmin se on osoittautunut erinomaiseksi. Kuka viitsii istua ruorin takana ja tuijottaa plotteria, kun sitä voi katsella salongista vaikka lounaalla. Kädensija vain oli niin ohut, että plotteri ”nuukahti” alas välillä. Nyt en vaihtaisi järjestelyä toiseen.

Sunnuntai 6.9.

Ilheu de Ciman loisto on näkynyt jo pitkään ilmoittaen Porto Santosta. Ensimmäisen käynnin 1997 muistot ovat vielä mielessä. Muistan ihmetelleeni valojen sammumista ja syttymistä kuin valonauhana ja miettineeni kuinka ystävällisiä ihmisiä siellä onkaan. Sytyttävät ja sammuttavat valonauhan ja kutsuvat meidät sinne. No, totuus valkeni silloin muutamien mailien jälkeen. Atlannin mainingit saivat valoilmiön aikaan.

Kello 03:35 ajetaan Porto Santon aallonmurtajan aukosta sisään ja ankkuroitiin muutaman muun veneen jatkoksi satama-altaaseen.

Porto Santon ankkurilahti

Porto Santossa 7.-8.9.

Aamulla satamakapteeni tuli toivottamaan tervetulleeksi ja pyysi siirtämään veneen pois saapuvan risteilijän tieltä. Saisimme laituripaikan myöhemmin iltapäivällä.

Paljon ei ollut muutunut täälläkään viime vuosina. Immigrationille oli rakenteilla uudet tilat, mutta nykyisellä rakennusvauhdilla valmistumiseen saattaa kulua vielä pitkä tovi.

Satamassa oli muutamia ARC:hen osallistuvia veneitä, onhan Porto Santo mukavasti matkan varrella matkalla Kanarialle. Itse laitureissa veneet vaelsivat melkoisesti edestakaisin mainigissa, joka tuli suoraan sisään aallonmurtajan aukost, myös meidän,

Muutaman päivän purjehduksen jälkeen on hyvä päästä kävelemään. Niinpä kävelimme kaupunkiin muutaman kilometrin ja kävimme hyvin varustetussa Pingo Docessa ostoksilla. Ostokset tuotiin sitten taksikyydillä satamaan, hinta 4,40 €.

Illalla testattiin sataman suihkut, jotka olivat edelleen hyvässä kunnossa. Suihkun jälkeenviereiseen rantabaarin nettiin. Paikka on myös paikkakuntalaisten suosiossa.

Porto Santon rantaraitti

Porto Santostakin löytyi suomalainen vene

Tiistaina kaivoimme ensimmäistä kertaa pyörät esiin. En oikein tiedä miksi ne otettiin tälle reissulle mukaan. Niille on vaikea löytää tilaa veneestä. On todennäköistä, että viemme ne mukanamme myöhemmin syksyllä Suomen käynnillä.

Pyörillekin löytyi käyttöä

Auli oli pitkään puhunut uimaan menosta, joten talviturkki oli heitettävä pois. Vesi oli 25-asteista ja siis uimakelpoista. Rannalla oli paljon ihmisiä polskimassa ja auringossa vaan makoilemassa.

Keskiviikko 9.9.

Porto Santo - Madeira/
Quinta do Lorde

31 mpk

Meri oli aivan peilityyni ja ajelimme moottorilla koko matkan.