Las Palmas

Las Palmasissa
16.9.-15.11.2016

Kiinnityimme toiveikkaina Palmasin receptionin laituriin.  Nyt meillä olisi  riittävästi aikaa käydä vene ja järjestelmät vielä kerran läpi ennen Karibialle lähtöä. Teettää bimini ja muuta tarpeellista. Ensimmäinen epäilyksen siemen tuli, kun meille ilmoitettiin, että saisimme laituripaikan vain syyskuun loppuun. Lokakuulle annettaisiin paikkoja vasta lokakuussa.  Tervetuloa kyselemään sitten syyskuun lopussa.
ARC:n aikataulut olivat Cap Verden kautta, lähtö 8.11. ja suoraan St Lucialle lähtö 22.11. Me olimme sovittaneet lähtömme 15.11.

Saimme paikan R-(16)laiturista.   Samasta, jossa olimme ARC:n aikana 9 vuotta sitten.  Vastaanotto oli lämmin ja suomenkielinen.  S/Y Iriksen Jonna ja Timo ottivat köydet vastaan. Tulisimme vielä tapaamaan monia muita Palmasissa veneissään asuvia suomalaisia.

Pari viikkoa ennen purjehdukselle lähtöä olin käynyt silmälääkärissä ja diagnoosi oli kaihi, joka olisi hyvä hoitaa pois.  Sain toimenpiteelle palvelusetelin ja sovin operaation ajankohdaksi 13.10. Olisimme siis veneeltä pois pari viikkoa. Vähitellen selvisi, että meidän oli varmistettava turvallinen venepaikka  poissaolon ajaksi. Hyviä vaihtoehtoja ei ollut monta. Puerto Mogan, ankkuriin / poijuun sataman edustalle tai ylös telakalle. Puerto Mogan ei vastannut tiedusteluumme, poijupaikkoja ei ollut vapaana ja ankkuriin emme halunneet venettä jättää.  Saimme sopivan tarjouksen Roll Nauticilta, joka nyt hallinnoi Varaderon telakkaa. Koska vene oli kuitenkin otettava ylös maalausta varten oli telakointivaihtoehto sopivin. Ennen lähtöä kotisatamasta ja matkan  varrella oli to do-listaan kertynyt tehtäviä, jotka nyt oli saatava työn alle.
Ohessa muutamia hommia:

• jollan paikkaus
• merivesipumppu pentriin
• bimini
• epirb (hankittiin Suomesta)
• dan buoy
• "yövalo" aurinkopaneeliin
• potkurin sinkit (hankittiin Turusta)
• moottorin varaletkut
• genoan halssikulman korjaus

Satamasta löytyy viisi itsepalvelupesukonetta.  Viimeksi oli pyykätty Madeiralla, joten pestävää oli kertynyt.  Edellisellä Kanarian purjehduksella olimme käyttäneet pesulaplvelua.  Merellä huomasimme, että osa pestäväksi jätetyistä vaatteista  ei palautunut.

Satamassa asustaa saksalainen Rene-niminen kaveri, joka hankkii ainakin osan elannostaan vuokraamalla jo parhaat päivänsä nähneitä autoja parikymppiä päivä. Palveluun kuuluvat myös lentokenttäkuljetukset.   Jonna oli sopinut auton vuokrauksesta ja lähdime tutkimaan Al Campon ja Lidlin provianttitarjontaa.

Puhelimen kameralla kuvaaminen on
helppo tapa suorittaa vertailuja myö-
hemmin isoja määriä hankittaessa.

Palmasin paras sauna lienee Club Varaderossa.  Mekin päätimme liittyä klubin jäseniksi viikon ajaksi.  Saunan ja uima-altaan lisäksi klubilla tarjoillaan sataman edullisin saunaolut ja nettikin toimii hyvin.

Club Varaderon katolla on uima-allas

Veneen nostopäiväksi oli sovittu la 3.10. klo 8:30.  Aikataulu piti minuutilleen.

painepesun jäljiltä pohja oli melkein valmis maalattavaksi

Sangria maistui saunan jlkeen

Pyörille löytyi taas käyttöä. Purjekuljetuksen lisäksi oli nopeampi pyöräillä satamatoimistoon laituripaikkaa tiedustelemaan.  Lopulta pyörät otettiin matkatavarana lentokoneeseen.

Superkuu nosti vuoroveden tosi korkealle ja uimarannalle syntyi pieni kraaterijärvi.

biminikaaret soviteltu

Loppusilaus biminille

Biminin terästyöt tehtiin ennen telakointia ja ompelutyöt vasta kun vene oli jälleen vedessä.

Iiriksen Jonna ja Timo piipahtivat sangrialla ennen ruokailua.

Keulapotkurin siivekkeiden irroitus

Aina oppii jotain lisää.  Laiturista telakalle lähdettäessä oli keulapotkuri ollut tosi tehoton.  Meillä on potkurissa kahdet siivekkeet potkurin molemmin puolin. Ne oli myrkkymaalattu aina vain ulkopuolelta, eikä tästä ollut ilmennyt haittaa Itämeren vähäsuolaisessa vedessä.  Nyt kun vene oli ollut vaativammissa olosuhteissa, olivat keulapotkurin siivekkeiden sisäpuolet täynnä näkkiä ja sen vuoksi tehottomat. Nyt irrotettiin keulapotkurin siivekkeet ja vaihdettiin potkureiden sinkit.

Vene ehdittiin myrkkymaalata ennen silmäleikkaukseen lähtöä.

Lähtöaamu Suomeen koitti 7.10. Renen kanssa oli sovittu kuljetus kentälle klo 05:00.  Hän oli sovitusti telakan portilla ja olimme hyvissä ajoin kentällä.  Pyörät menivät matkatavarana koneeseen ilman lisäkuluja.

Lämpötilaero Palmasin ja Seutulan välillä oli 30 astetta.

  

Parin viikon rupeama kotona oli kiireinen. Ystäviä ja sukulaisia tavattiin, Erikaa useammankin kerran. Marineasta hankittiin uusi Epirb, selviteltiin plotterin sateenkaarikarttoja ja ostettiin vielä kartta Karibialle.  Siinä tuli mukana koko E-Amerikka.  

Käytiin Turussa vanhainkotivisiitillä ja samalla hankittiin sinkit potkureihin. Kävimme mm. myös tulevan Atlantingastin Jokke Mäenpään luona.  Leikkauskin meni hyvin, koska näkö parani.  Jälkitarkastus tultaisiin suorittamaan Las Palmasissa. 

Pari viikkoa kotona kului nopeasti ja 21.10. olimme taas Palmasissa, jossa Rene oli meitä vastassa kentällä. Iiris oli mennyt takaisin veteen ja siirtynyt Tenerifalle.

Veneen vahaus jätettiin paluun jälkeen kun työtelinekin oli käytössä. Takaisin veteen vene meni 26.10. Telakointiajaksi tuli 22 vrk, josta pari viikkoa meni Suomessa.

Ankkuriin vai marinaan.  Sitä olimme käyneet kyselemässä toimistosta  päivittäin.  Saimme kuitenkin laituripaikan vielä neljäksi päiväksi.  Jatkoa piti käydä kyselemässä päivää ennen kuluvan jakson päättymistä.

Lokakuu vaihtui marraskuuksi ja samalla vaihtui laituripaikka ankkuripaikaksi, melkein.  Ankkuria oli käytety edellisen kerran Porto Santossa,  ja järjestelmän testaaminen oli unohtunut. Kun ankkuri piti laskea, niin tuttua kettingin kolinaa ei kuulunutkaan.  Etsin vikaa ensin kaikkialta muualta, mutta en itse säätimestä, josta vika lopulta löytyi. Säätimen ja vinssin välinen johto oli syöpynyt poikki. Kaikki muut johdot oli jo käyty läpi.  Onneksi oli varakatkaisin, joka oli tarkoitettu ohjauspylvääseen asennettavaksi.  Aikaa oli kulunut kuitenkin niin paljon, että olimme siirtyneet Muelle Santa Catalinaan suurten veneiden laituriin.  VHF-puhelulla saimme luvan jäädä sinne seuraavaksi yöksi.

kaikki johdot käytiin läpi

Aulin lapsuudenystävä Riitta Savonlinnan ajalta oli tullut siskonsa ja puolisoittensa kanssa Palmasiin pariksi viikoksi meitä tapaamaan ja syksyä pakoon.  Meillä oli iltamenoja tiedossa riittävästi.

Seuraava iso rupeama oli veneen bunkraus.  Karibialta on vaikea saada haluamiaan ruokia ja hintataso ylittää reilusti sen mihin on Kanarialla tottunut. Veneeseen kannattaa ostaa niin paljon kuin sinne mahtuu.  Olimme vuokranneet Reneltä auton Lidlin ja Al Campon käyntiä varten. Auto, joka tuskin olisi päässyt katsastuksesta läpi Suomessa,  oli aivan täynnä tavaraa.  Tuoremehu mm. tulisi riittämään maaliskuulle ja tonnikalasta tulisi yksi suosikeista.  Corned Beefia emme aikaisemman kokemuksen perusteella kelpuuttaneet.

Bunkraus osui ajankohtaan, jolloin olimme ankkurissa.  Jollalla oli tehtävä kolme käyntiä satamassa autoa tyhjentämässä.

säilytyspaikat kuvattiin ja kirjattiin karttapiirrokseen

Logo 2015

Logo 2006

Koska edellinen logo oli säilynyt hyvin, päätimme jättää tästäkin käynnistä merkinnän.

Aallonmurtajalta löytyi kissafani, joka pari kertaa viikossa kävi ruokkimassa "kesäkissat"

Ruokailun lomassa saimme joskus kuulla paikallista musiikkia.

Ravintola  Hermanos Rodriques

ARC Cap Verde lähti 8.11. Kävimme vähän fiilistelemässä.

Telakalle tuli ruotsalaisvene, jonka kölin kiinnityksessä oli ilmeisesti hieman puutteita.

Elettiin lähtöviikkoa. Aika  Palmasissa oli kulunut nopeasti, pari kuukautta, siitä kaksi viikkoa Suomessa.  Kävimme melkein päivittäin tiedustelemassa laituripaikkaa ja saimme paikan kolmeksi päiväksi taas R-laiturista.
 Saimme vielä vieraita.  Oululaiset Anna-Liisa ja Heino, jotka olimme tavanneet joka kerta Palmasin käynnillämme, tulivat Adelanten Timon kanssa juttusille.

  Olimme muuten valmiit merelle, mutta tuoremuona hankittaisiin lauantaina lähtöä edeltävänä päivänä.  Atlantingastimme Joken tulopäiväksi oli vahvistunut torstai 12.10.  Jokke oli juuri asettunut taloksi ja olimme tervetulokahvilla, kun marinerot tulivat ilmoittamaan, että laiturielämä on tällä erää loppu.  ARC-vene oli juuri saapunut.  Siirryimme taas ankkuriin ja Jokkekin sai pehmeän sopeutumisen keinuvaan elämään.

Lähtöaamu valkeni aurinkoisena, mutta tuuli oli väärästä suunnasta, etelästä 14 kt  vielä puolenpäivn jälkeen.  Päätimme odottaa tuulen kääntymistä.  Hyvää kannattaa odottaa. Klo 16:00 tuuli oli kääntynyt suuntaan NE, mutta heikennyt samalla, joten ainakin ensimmäiset pari tuntia olisivat moottorointia.
Saimme laituripaikan tunniksi veden tankkausta ja roskien vientiä varten.
Klo 17:40 lähdimme kohti Cap Verdeä, joka oli meille kaikille uusi kohde 868 mpk:n päässä.